Ollaan me taas treenailtu kaikessa hiljaisuudessa - kukaan kun ei muista päivittää tätä hienoa blogia! Ollaan käyty mm. Vennissä ja Santavaarassa - mukana menossa on ollut tuttujen turjakkeiden lisäksi myös Annin Risku-pentu ja Hanna Gurun ja Velhon kanssa.

No, tänään käytiin kuitenkin miehen ja omien koiruiden kanssa Santavaarassa ihan vaan makkaranpaistoretkellä ja ihmettelemässä valtaisaa väenpaljousta ja koskapa makkararepussa oli myös etsintätreeniliivit, otettiin pikkuetsinnät muistin virkistämiseksi samoilla huudeilla ku toissa viikolla. Eka Nuka: Intoa oli taas kuin pienessä pitäjässä. Malttoi kuitenkin Erinomaisesti odottaa lähtölupaa ja teki aluksi töitä laajalla kaarella, mutta minut huomioiden. Tuuli vähän kääntyili, eikä lähtöpaikasta suoritettuun kaarteluun tuonut Nukalle mitään apuja, eikä jälkikään ollut niin lähellä, että oisi heti jäljelle päässyt. Kauniin ympyröinnin päätteeksi Nuka palasi viereeni ikäänkuin ilmoittamaan, ettei mitään ollu - mitäs sitte? Lupasin sen jatkaa matkaa ja muutin itsekin kulkusuuntaa niin, että saataisiin tuulesta taas apua. Ei mennyt kauakaan, jo sai Nuka haisua maalista ja lähti hurrrjaa vauhtia paikallistamaan sitä. Innoissaan juoksi vähän ohikin, mutta hienosti ja nopeasti paikansi. Haukku tuli maalimiehellä vasta käsimerkistä, mutta tulipa kuitenkin ja hetken ihmeteltyään palasi mun luo kiireellä, haukkui luona ja "Missä?" -kysymyksestä juoksi suoraan takaisin maalimiehelle. Taitava poika! Possunkärsää palkaksi, lähes yhtä hyvää kuin salami-tikut.

Lotta sitten taas! Intoa riittää rouvallakin! Jäi miehen kanssa vähän tarkentamatta, että kuinka kauas ja mihin suuntaan menee, joten olin vähän pihalla ja varoin kutsumasta koiraa pois niiltäkään suunnilta, kun ajattelin koiran olevan ihan hakoteillä. Siispä Lotta kävi jälestämässä Nukan reissut toiselta puolen pikkutietä ja sitte varsinaiselle alueelle päästyämme mie luulin, että maali on meistä vasemmalle vaikka se oli oikealla (eli kauempana). Vedätin koiraa vähän vasemman suuntaan ja taivastelin tuulta, joka ei antanut meille Yhtään apuja. No, Lottahan nappasi jäljen rinteestä ja paineli suoraan jäljellä maalille. Huomionarvoista sinällään, että juuri ennen löytöä olin jo kutsua Lotan takaisin, eli a) en osaa vielä lukea siitä kovinkaan hyvin, että onko se jälellä vai ei ja b) ehkä tarkemmat ohjeistukset maalimiehen ja koiranohjaajan välillä ois tarpeen.. Mutta Lottahan on pirun taitava jälkikoira. Se kulkee muutenkin luonnostaan aikaslailla pää matalalla, joten siitä on kyllä vaikea tosiaan erottaa, että kulkeeko se "normisti" vai onko sillä jälki työn alla. Harmillinen juttu tuli sitten autolle palatessa taas huomattua, eli Lotta alkoi taas ontua, reissu oli liian rankka.   Vaikeaa tasapainoilla nivelrikkoisen koiran kanssa, joka nauttii suunnattomasti tuosta tekemisestä, mutta jonka kanssa pitää koko ajan varoa tekemästä yhtään liikaa, koskapa se kostautuu heti ontumisena. Huoh.

Ilouutisia sitten taas Savukosken suunnalta! Nukan ja Saiken pentu syntyi maailmaan 19.9. klo 19:19. Paljon ysejä ja sehän on kiinalaisten onnennumero. Taisi pieni syntyä onnellisten tähtien alla, vaikka toki toiveissa oli edes vähän suurempi pentue! 

Maria