23.9. Vennin monttujen takana

No niin, taas treenailtiin - tällä kertaa Vennissä, jossa jäljestäjät olivat vallanneet suunnittelemamme paikan. Ei hätää silti, Rovaniemellähän lääniä riittää, jatkoimme vain tietä eteenpäin. Mukana menossa olivat Minna ja Särö, Maria ja Nuka sekä maalimummo Suvi. :)

Maria: Aluksi otettiin Nukalle pienen pieni ilmaisuharjoitus (mummot 20 metrin päässä kuopassa) ja ihme tapahtui: Nuka ilmaisi tyypit haukulla ja lähti palaamaan mun luo jo aivan itsestään, ennen kuin ehdin vinkata sille, että seuraavaksi ois tarkoitus tulla mun luo. :D Jee!!

Isommassa etsinnässä sitten vauhtia oli taas aluksi enemmän kuin tarpeeksi, mutta isompien revittelytarpeiden kaikottua Nuka oli aivan hyvin nähtävillä ja kuulolla. Molemmat targetit löytyivät hyvin ja ilmaisukin tapahtui kutakuinkin toivotulla tavalla. :) Huomattavaa on, että roikalelaisilla tuntuu olevan hankaluuksia toimia saatujen ohjeiden mukaisesti Jos samaan pakettiin lisätään kamera. Eli Nuka sai palkan ennen haukkua heti löytäessään ja oli sitten vähän hämillään, että mitä nyt, pitääkö tässä vielä haukkuakin vai HÄ?! Mutta tästä eteenpäin kuvio toimi hyvin. Ja molemmat mummot löytyivät.

Minna kirjoittelee säröilystä ja laittelee kuvia tässä jossain vaiheessa. ;)

Minna: Heh, ei olis kannattanu mitenkään hirveällä mielenkiinnolla ootella kuvia tuolta reissulta :D Tuo hämärän tulo entistä aikasemmin ei paranna sitte yhtään kuvien muutenki jo kyseenalaista laatua. Hekottelin kauan aikaa ku yritin ettiä edes yhtä oikeasti julkasukelposta kuvaa. No ei löytyny, pidetään siis hauskaa näillä räpsyillä :D

Niin ja niistä ite reeneistä.. Särölle tehtiin myös aluksi ihan pieni ilmaisuharjoitus, mummot oli samassa kuopassa missä Nukallaki. Kaikki toimi muuten hyvin, paitsi että siltä on kaonnu kaikki kohteliaisuus ja varovaisuus maalimiestilanteessa, se kirjaimellisesti syöksy maalimiesten päälle vetämään herkkuja napaansa. Tätä hetken pohdittuani päätin, että ehkä on aika jättää maalimiehen eka palkka pois. Eli Särö vain löytäisi maalimiehen ja tulisi ilman välipalkkaa kertomaan siitä mulle (hypäten vasten) ja sitte näyttö ja palkka. Niinhän sen siis pitäis mennä.

Oli ekat reenit, jossa jouduin vaan luottamaan aivan täysin koiraan, koska a) olin yksin koiran kans ettimässä ku porukkaa ei riittäny että joku olis ollu suunnistajana ja b) koira irtosi yllättävän kauas ja pelkäsin koko ajan että se tekee valeilmasun ku heti ei löydykään ketään. Enkä siis välttämättä pysty näkemään että onko sitä löytöä nyt vai ei. Yhen kerran olin jo hakoteillä ku näytti että jotaki löyty mutta se ei ilmassu, eikä siellä siis loppupeleissä ketään ollukaan. Ja kun Suvi löyty, ei jääny hirveästi epäilyksille varaa, niin innokkaasti pylly heilu siinä kelon päällä. Oli hauska seurata ku kakaralle tuli ihan tenkkapoo ku ei tullukaan sitä palkkaa mikä on aina ennen tullu ja ku kaiken lisäksi Suvi, joka on yks Maailman Mukavimmista Kavereista ei reagoikaan pikku apinan liehitysyrityksiin. Ootin jonku aikaa että jos se vaikka olis itte hokannu että mitä piti tehä, mutta ei sillä kerralla aivosolut oikein kohannu toisiaan ja se tuli kertomaan vasta toisesta pyynnöstä.

Toinen maalimies oli helppo paikantaa ku ensin näin että Särkkä olis jotaki löytäny ku niin innoissaan syöksy kohti yhtä pusikkoa ja havainnon varmisti epäilevälle ohjaajalle mummon kameran salamavalo :D Sieltä Särkkä pinkasi suoraan minun tykö, mutta syyki selvisi. Välipalkka oli kadonnu parempiin suihin ihan huomaamatta (tarkka toiminta maalimiehenä ja kameran käyttö yhtäaikasesti on täys mahdottomuus). No, ens kerralla jatketaan ilman välipalkkaa, ehkä se oivallus sieltä kohta tulee..

Tämmösiä hulluja "tappajia" täällä päin liikkuu mettissä.. :D