Sunnuntaina helmikuun ensimmäinen päivä armon vuotta 2009 oli talvisen aurinkoinen päivä ja suorastaan täydellinen päivä etsintätreeneille!! Pakkastakin oli vain kymmenkunta astetta. Kurvailimme Vennivaaraan kahdella kärryllä, toisessa takaikkunasta kuikuilivat Riska ja Tsabba ja toisessa, vartin verran myöhästyneessä biilissä Lotta ja Nuka.

Lumisen metsän mummoja pääsi ensimmäisenä etsimään Riska, jolla oli niin kiire, ettei Inga ehtinyt ottaa hihnaa pois, eikä tämä kauempi mummo ehtinyt tavoitekuusensa taakse. Hyvinhän Riska kuitenkin etsintähommansa hoiti ja palkinnoksi siitä sai maksalaatikkoaan mini-grip -pussista. Jopa niin tarmokkaasti kävi Riska evään kimppuun, että meni osa sitä pussiakin ruoansulatuksen hoidettavaksi. Toivottavasti on jo huilannut läpi...

Seuraavaksi vuorossa oli Lotta kera varaohjaajansa Hennan. Lupasin Hennalle, ettei ruustinna lähe kovin revittelemään, vaan etsii tasaisen varmasti. Kuuluisia viimeisiä sanoja!! Kun Henna sai Lotalle etsintäliivit päälle, otti Lotelix jalat alleen!!! Kiire oli etsimään kakkapaikkaa, mutta kesken pyörimisen Lotta saikin vainun Inga-mummosta ja tulostaminen unohtui. Hienosti Lotta löysi molemmat muorit ja malttoi pysyä maaleilla siihen, että ohjaaja löysi luo. Mahtavaa katsoa, kun aina hillitty Lottakin on haljeta riemusta!!! :D Ihanaa!!!

Lotan jälkeen vuoron sai Tsabba, jonka alue oli vähän haasteellisempi. Tsabba hoiti alueen tasaisen varmasti ja kävi löytämässä myös muiden jälkiä alueen reunoilta. Mitään ilmaisua ei näille kolmelle ensimmäiselle koiralle varsinaisesti otettu - Riska tosin ilmaisi jonkin verran omatoimisesti kun mummo ei ollut tarpeeksi ripeä maksapussinsa kanssa.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä oli vuorossa sitten pikkukettu Nuka, jonka alue oli Riskan ja Tsaban jäljiltä osittain tassuteltu ja maalimuorit menneet metsään jotain ihan harhautusreittejä. Nuka oli taas revetä nahoistaan, kun oli innokkuutta taas yli sallitun, mutta malttoi kuitenkin odottaa lähtölupaa, ja pysähtyi odottamaan ohjaajaa, kun jäin liian kauas taakse. Alkurevittelyjen jälkeen vauhti tasaantui ja Nuka alkoi tehdä "tarkistusrinkejä" palaten aina mun luo takaisin. Mummojen löytäminen oli taas lastenleikkiä, kun oikealle suunnalle päästiin ja ilmaisukin olisi voinut tulla omatoimisesti jos ei oltaisi hätäilty. Ei kuitenkaan uskallettu pitkän tauon jälkeen odotella kovin, joten kutsuin eka haukun jälkeen Nukan luokseni, palkkasin ja kysyin "Missä?", jolloin Nuka pinkaisi heti takaisin maalille. Kyllä se tietää mitä pitää tehdä - välillä vaan intoa on enemmän kuin keskittymiskykyä. Mutta hei - ei voi koiralta vaatia sellaista, mitä sen ohjaajakaan ei handlaa. ;)

Lisää kevättalven treenejä on varmasti luvassa - allekirjoittanut varmaan vasta palaa maaliskuun puolella eksyväksi mummoksi, kun on tommonen vähän pitempi maailmanmatka eessä... :D

Kuviakin ehkä tulee sunnuntain treeneistä jahka saan niitä tyhjennettyä koneelle... Paino sanalla Ehkä... ;)

 

Maria

Ingan lisäämät omat kommentoinnit:

Lähdin talvitauon jälkeen suorittamaan molemmilla koirilla vain maalimiesten onnistunutta ja iloista löytämistä ilman painetta ilmaisusta.

Etsintäliivien esilleotto vaikutti Riskan ympärillä olevaan ilmaan pakahduttavan innostavasti ja innostus pakkautui Riskassa reiluun 20 kg koiraa. Niinpä sain juuri juuri riskalle liivit päälle hallitusti kun koira kirjaimellisesti lähti lapasesta maastoon suorittamaan ylhäältä saamaansa tehtävää. Ohjaaja jäi huutamaan tuuleen koiran kiitäessä talutushihna peräsimenä kohti maalimiehiä. Niinpä ohjaaja hölkkäsi nutukkaissa kelkanjälkeä kohti löydettyä maalimummoa ja onnellista koiraa . Radiopuhelimella ilmoitin Marialle vain koiran olevan jo tulossa, pakkohan se on lipeämisestä huolimatta palkita maalimiehelle tässä vaiheessa. Toinen mummo löytyikin sitten jo hallitummalla suorituksella, ainakin ohjaaja oli mukana tapahtumissa. Positiivinen asia on Riskan innokkuus tehtävän suorittamiseen ja seuraavalla kerrallahan Riska tekeekin tyhjän alueen ennen mummoille menoa .

Tsabba ilmaisee selkeästi saadessaan ilmavainun ja näyttikin jo heti maastoon lähdettäessä, että tuolla ylärinteessä suorinta tietähän se mummo on. Minun jatkaessa kelkanjäljellä vasemmalle, se kuitenkin palasi takaisin umpiselta ja lähti jatkamaan etsintöjä jäljeltä. Eli voisi ajatella, ettei sillä ole vielä rohkeutta luottaa omaan toimintaansa niin että se irtoaisi. Mikä sinänsä ei ole yllätys.

Kävimme siten koukkaamassa alueen vasemmalta reunalta mm. Riskan jälkien kautta ja kaartaessamme oikealle Tsabba kävi löytämässä maalimummot iloisesti ja varmasti. Aivan hyvä homma, ensi kerralla palutellaan mieliin ilmaisua.